maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kymmenen lukijaa

Kappas keppanaa, meikäläisellä on kymmenen lukijaa. Täytyypi lähteä huomenna tuulettamaan tuonne mökkitielle kauas kaikesta tai jotain tosi ihkuu eiks je. Mut joo, varmaan pitää kirjottaa joku hieno special post täs lähiaikoina kymmenen lukijan kunniaksi, koska oon niin ärsyttävä mahkaihkulissuteini, joka juhlistaa tämmösiä asioita ekstrapostauksilla kuten ihan kaikki bloggaajat. No mut saa nähä mitä saan aikaseks, laiskottaa enkä jaksa, joten ette saa MITÄÄN tänään. Ettekä varmaan huomenna. Ellei satu jotain tosi hianoo. Lohdutukseksi voitte tuijottaa tätä hienoa gifiä loppuyön.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Ollaan niin sydämetöntä ja hirveää ihmistä

PIENIMUOTOINEN VAROITUS TÄHÄN ALKUUN. Jos satut olemaan herkkä mielipiteille, otat helposti itseesi, et kestä kritiikkiä ja jaarin jaarin, suosittelen jättämään sikseen. Voin luvata, että mielipide tulee tässä postauksessa erittäin selväksi. Huomioikaa. Mielipideteksti varustettuna vahvalla ragetuksella.

VOI JUMANKAUTA nyt meni meikäläisellä hermo ja meni muuten aivan totaalisesti. Mitään, MITÄÄN en vihaa facebookissa (nyt EI lasketa lukuun sitä hemmetinmoista nettikiusaamista, mitä joskus näkyi, muttei enää ainakaan minun silmiin) niin paljoa, kuin näitä 'tykkää, jos sinulla on sydän' -tyylisiä päivityksiä. Ajatteleeko kukaan yhtään mitään? Sen lisäksi, että on hyvin ÄRSYTTÄVÄÄ ja RAIVOSTUTTAVAA päivittää tilaansa tommosella moskalla, on se myös pahimman laatuista PAHIMMAN LAATUISTA  huomiohuorausta. Anteeksi kielenkäyttö. Mutta niin se on.

Juu, kyllä, on niin ihana kylpeä niissä kaikissa tykkäyksissä kun aatellaan, että 'ah, on niin ihanaa olla rakastettu'. Mutta eipä ihan älyttömästi kiinnosta tykkäillä kautta kommentoida ja niin edespäin tuommosia päivityksiä. Olen hirveä, sydämetön, kamala ihminen, en olisi koskaan halunnut tutustua sinuun, se oli hirvittävä virhe, en välitä kenestäkään muusta kuin itsestäni ja oi kyllä, haluan nukkua yöni punasilmäisen, torahampaisen female-Hulk äks ällän vieressä ränsyisessä kartanossa ihmissusien syötävänä kun Bloody Mary tulee kostamaan minulle sen, että en tykännyt jonkun saamarin kakaran tilapäivtyksestä. Jos tunnistat itsesi tästä kuvauksesta, ole hyvä ja mieti, kuinka monella kilahtaa, kun semmoisen julkaiset.

"Jos et lisää tätä seinällesi 30 sekunnin kuluttua, ystäväsi kuolevat huomenna"
"Jos et tykkää tästä tiedän, että pidät tutustumistamme mokana"
"Tykkää tästä, jos sinulla on ede hiukan sydäntä"
"Tykkää tästä, niin et löydä itseäsi ensi yönä tämän (kuva punaisesta female-Hulk äks ällästä) vierestä"

Ylläolevia löytyy OIKEASTI joka paikasta. Oli se sitten jonkinmoinen foorumi, lärvikirja tai jopa sähköposti, niitä löytyy, ja jos vähän mietitään, niin itseasiassa, nuo on aika hemmetin loukkaavasti kirjotettu. Okei, viimeinen ei välttämättä nyt ihan hirveästi loukkaa, mutta lukaiseppa huviksesi nuo kolme ylempää. Siinä sinua haukutaan sydämettömäksi ja uhataan, että lähipiiri heittää veivinsä. Hirveän mukava lukea, eikös juu.

Juu. Loukkaantukaa tästä tekstistä aivan vapaasti, mua sattuu ottamaan aivoon aika älyttömästi tämmönen, se, että näitä tursuaa seinät. Estot lähteepi käyntiin seuraavasta (ei vitsit mä olen fiksu) ja toivon tosissaan, että joku, joka tämmösiä lähettelee, lukee tämän ja tajuaa ruveta vähäsen miettimään.

No anteeksi nyt vielä kerran sitten, mutta meikän mielipide. Elä valita, sulla on omas.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hankitaan fanityttökohtaukset ja sit world war 3

Fangirling, tai niin sanottu 'fanityttöily' (heko heko, suomennokset on sitten hassuja) alkaa olla aika iso ilmiö. Sitä fanityttöillään kaikesta, mikä on vähänkään sen arvoista. Ja ihan hauskaa se on. Seota totaalisesti jostakin ''AAAHOOAAIIHHIHIISEONNIINIHANA''sta. Jack Frost on hieno mies. Sitä kelpaa fanityttöillä. Ja ah, ne hiukset, jalat, ääni ja ooh, se virne.. Kyllä, viimevuosina on tullut harrastettua harvinaisen paljon fangirlausta. Erityisesti Rise of the Guardiansin ja Doctor Whon takia. Ilmiöön liittyy vahvasti niin sanottu 'shippaus', joka on välillä aika sairasta parittamista. Kyllä, fanitytöt on sairaita. Minä myös.


kyllä, leikin gifeillä

Tässä hieno fangirl-kohtaus. Tavanomaisia kyseisen kohtauksen piirteitä ovat esimerkiksi silmien laajeneminen, suupielten nykiminen, kiljunta (tai muut vastaavat äännähdykset), epämääräinen huudahtelu ja heiluminen, itseensä käpertyminen tai leveä käsien heilutus ja tietysti niin sanottu 'ihkutus', joka kestää puolesta minuutista puoleen viikkoon (tai pahimmissa tapauksissa jopa vuosikymmeniin) kohtauksen jälkeen. Yleensä 'fanityttöilyä' tavataan erityisesti peruskoulu- ja lukioikäisten keskuudessa, vahvimmillaan kohtauksia voidaan huomata alakoulusta yläkouluun siirtymisen ikäisissä.

Fanityttöily on hieno asia ja on mahtavaa et on näitä niin sanottuja 'faniperheitä'. Mut hei ihan tosi, eikö siinä omassa idolissa ole koskaan mitään vikaa? Onko se auttamatta ainoa oikea fanituksen kohde, täydellisin ihminen (tai mikä vaan), mitä maa (tai vaikka se Mars) päällään kantaa? Pitääkö sitä muiden fanituksen kohteita alkaa pilkata ja mollata heti, kun itse löytää sen oman ihanan Justin Bieberin sieltä soittolistoilta?

Alkaa mennä jo pikkusen yli. Hyvänä esimerkkinä on nämä viimeaikoina erittäin pinnalla olleet Justin Bieber ja One Direction. Näiden faniperheet, aka Belieberit ja Directionerit, ottavat 'mittaa toisistaan' jatkuvasti ja kokoajan kuulee sitä, miten toiset mollaa toisia. Ensin on se yksi Belieber, joka sanoo, että 'JUSTIN ON TÄYDELLINEN SIINEI OO VIRHEITÄ ALAS 1D!!!!!11!!' Sitten sieltä tulee se yksi Directioner haukkumaan lyttyyn Belieberit ja Bieberin, ja sitten Belieberit heittää taas lisää kuraa niskaan. Lopulta se menee siihen, että enää ei haukuta itse fanituksen kohteita vaan niitä, ketkä niitä kohteitaan nyt sitten fanittaa. Onko siinä nyt sitten mitään järkeä?

Leikkimielisesti kinastelu on hauskaa ja tuo sitä omaa yhteishenkeään eri faniperheisiin. Mutta sitten, kun ollaan lähellä maailmansota kolmosta, niin ei ole hyvä juttu. MIETTIKÄÄ VÄHÄN. Ihmisillä saa olla ihan vapaasti omat fanituksen kohteensa mutta ei niitä muiden kohteita tarvihte mollata. JÖSSES. Menee hermo ihkupihkuihkuttajiin, jotka ei tajua, että me ei haluta kolmatta maailmansotaa fanityttöilijöitten kesken. Miettikää nyt mikä kauhukuva..

Tsiaude.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kipulääkkeiden ylikäyttäjät lääkehuuruissa ja UUHJEA, mulla on lukija

Ihan koska sain tuon ensimmäisen lukijan tähän blogistelusessioon, päätin, että kirjoittelenpa nyt sitten hänelle omistetusti uuden postauksen. Tai no, on mulla asiaakin. Valittelua ja märinää, mitäs odotitte, mutta sitäpä sitä ja ihan omassa elementissään. Aloitetaan siitä, että halpisnuudelit on aivan älyttömän pahoja. Ne ei maistu millekään. Ei mutta, siitä en viihtis tekstiä ruveta kirjottaan. Siinähän kyllästyis kuoliaaksi ensimmäisen kolmen lauseen jälkeen ja tuossa oli kuitenkin kaksi. Tai itseasiassa, jos kieliopillisesti katsotaan, kolme. Joten sanottakoot, että kolmen virkkeen jälkeen.

Asiaan. On tässä kyrsinyt jo aika monta vuotta nämä ihkupihkuikäisten, eli ala-aste viiva minä plus vuosi tai kaksi, 'mahaan sattuu', 'päätä särkee', 'meen terkkarille ottaan kipulääkkeen' -valitukset. Koska voi Mooses sentään, ollaanko sitä niin herkkänahkasta, ettei pienen pientä pääkipua kestä sen vertaa? Että otetaan joka ikiseen pikku vaivaan se ketun ketun kipulääke? Mietitäänköhän siinä nyt sitten taas yhtään, että mitä siinä ollaan tekemässä, kun kipulääkkeitä vedetään kokoajan ja joka asiaan, ja sitten ollaan ihan 'NEEEP'?

Tottakai osalla OSALLA on oikeasti syytä ottaa kipulääke SILLOIN TÄLLÖIN. Jos pää on oikeasti kipeä tai on vatsa niin kipeä, että sitä oksentaa, kannattaa nyt ihan oman terveyden vuoksi ottaa se panadooli. Toisin kuin minä, joka söin ensimmäisen kipulääkkeeni moneen vuoteen viime jouluna johtuen niin pahasta vatsakivusta että olin oksentamassa aamulla. Kyllä, naisilla on oikeus kerran kuukaudessa kipulääkkeeseen. Mutta palatakseni asiaan. Tiedän tapauksia, jotka vetävät hirveän shown pienestä kivusta ja särystä ja ovat suurinpiirtein kuoleman kielissä kun peukkuun tulee pipi. Sitten vedetään tonnista buranaa ja ollaan ihan huuruissa, ja vuoden jälkeen kehdataan vielä ihmetellä, kun kipulääkkeet eivät tehoa. MIKÄHÄN MAHTAISI OLLA SYY, MM?

Kipulääke.
Niitä kun vetää niitä kipulääkkeitä jokaiseen pieneen särkyyn, niin ensinnäkin A) oma kipukynnys alenee, B) kipulääketoleranssi kasvaa, eli lääkkeen kipua lievittävät vaikutukset sun kehossas alenee ja C) saattaa kehittyä addiktio eli riippuvuus. Toisinsanoen, onko nyt sitten ihan fiksua, vaikka kuinka houkuttelisi, ottaa se kipulääke? Mietippä kahesti. Voi voi, kun on maha vähän kipeä, NO JOHTUISIKO SIITÄ, ETTÄ ON NÄLKÄ? Päänsärkyä koulupäivän loppupuolella.. NO TULIKO SYÖTYÄ AAMUPALAA, KOULURUOKAA TAI KÄYTYÄ VÄLITUNNILLA ULKONA? Rasittavaa sellanen turhasta valittaminen. Jos aihe kiinnostaa ja ammattilaisperusteluja haluatte, niin tästä klikkaamalla pääsee muuten sitten ihan kunnolliselle terveyskirjaston sivulle juuri aihetta käsittelevään artikkeliin.



NEEP.
Et oo tosissas.

On niitä fiksujakin ihmisiä. Ja ihmiset on tietysti erilaisia. Toisilla on se alempi kipukynnys, mut siihen ei ne kipulääkkeet auta. Toisilla on oikeasti pahoja kipuja, siihen kipulääkkeet auttaa. Ja toiset ei yksinkertaisesti halua niitä kipulääkkeitä vetää ennenkun on oikeesti paikat kipeenä. Ylpeämä voin sannoo, että meikäläinen kuuluu jälkimmäisimpään ryhmään. Hävisin muuten pelin.

Kiitoksia kun jaksoitte tämän päivän ragetukset, katsotaan, miten hirveätä agressiota saan aikaan vai saanko ollenkaan. Omalla kohdalla ainakin agressio alkaa näkyä tässä tekstissä. Lol en rajota.
Kiitos hei.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Niistä reittauksista

Hilpeästi aloittelin päivääni mietiskelemällä Suomen ikäreittauksia elokuvissa. En oikeestaan edes tiedä, että onko tuo 'ikäreittaus' mikään kunnollinen sana, sitä nyt vaan tulee käytettyä. Meinaan nyt sitten ikärajoituksia jos ihmetyttämään jää. Erityisesti nuo leffojen ikäreittaukset on pistäneet miettimään, että mikähän järki niissä oikein on. Välillä tuntuu, että reittaukset menee ihan päin honkia, niin kuin reittaajat ei lainkaan miettis, että minkäikäisille mikäkin leffa sopii. Tokihan niitä hyviäkin reittauksia löytyy, en kiistä sitä, mutta.. Sanotaanko, että aika moni leffa, johon olen törmännyt, on reitattu aivan päin prinkkalaa. Ja sitten ihmetellään, miksi ikärajoituksia ei totella.

Ensinnäkin, ennen näitä 'nykyisiä' ikärajoituksia oli meikäläisen mielestä parhaat rajoitukset. 7, 11, 13, 15 ja 18 kelpasi oikein hyvin. Ehkä se 13 oli jopa vähän turha siellä välissä, mutta toisten leffojen kohdalla oli varmaan ihan tarpeen, kun näitä rajatapauksiakin oli. Nykyisin reittaukset ovat 7, 12, 16 ja 18. 16 ja 18. Anteeksi.. Mitä? Miksei tyydytty edellisiin? Piti sitten nostaa se viisitoista sinne kuuteentosita niin, että varmasti saadaan nuorison valitukset niskaan. 15 ja 18 olivat oikein hyvät. 16 ja 18.. Se nyt vaan yksinkertaisesti on totuus, että ne ovat liian lähellä toisiaan. Kuudestatoista ei ole täysi-ikään hirveästi matkaa ja uskokaa pois, viisitoista- ja kuusitoistavuotiailla on jo selvä kypsyysero. Ihan näin kokemuksesta voin sanoa. Olisitte nyt vaan pitäneet sen viidentoista.

Toiseksi (vai pitäisikö sanoa nyt sitten toisinnakin ihan vaan siksi, että rimmais), elokuvakohtaiset reittaukset. Nehän ne tässä eniten pataan ottaa. Otetaan esimerkiksi vaikka Sweeney Todd. Kyllä, kauhumusikaali. Jee, verta. Jee, ruumiita. Ikäreittaus.. K18. Anteeksi mitä? K18? Tim Burtonin elokuvalle? Voi jehvatsu. Kyllä, se on verinen ja melkosen raaka leffa. Mutta hellouta hellou, järki käteen. Elokuvasta näkee selkeästi, miten raakuutta on tarkoituksella liioteltu. Siitä on tehty tarkoituksella keinotekoisen oloinen ylikorostuksilla, voimakkailla maskeerauksilla ja tekoverellä, jota roiskutetaan yltiöpaljon ja joka tuskin vereltä näyttää. Ei, en sanoisi, että hirveän matalaa reittausta pitäisi laittaa. Mutta meikäläisen mielestä K18 on liian korkea. K15 (tai no, nykyisellä K16) olis aivan sopiva.

Toiseks esimerkiksi voisin ottaa elokuvan nimeltä 'Mothman - sanansaattaja'. Katsoin sen tässä olikohan puolitoista vuotta sitten. Psykologinen trilleri ja törkeen ahdistava elokuva. Siinä ei ollut verta, ei suolenpätkiä eikä mässäilyä. Mutta tunnelma oli saatu älyttömän ahdistavaksi ja semmoiseksi, että sitä tekee ilkeetä kävellä yksin kaduilla seuraavat puoli vuotta. Ikäreittaus.. K12. Kysyn uudestaan, että anteeksi mitä. Kyllä, voin ylpeästi sanoa, että en ole hirveän uskalias leffojen katsoja ja pelkään melko pienestä jos kyseessä on psykologinen elokuva. Mutta K12 kyseiselle elokuvalle.. Ei herrane aika. Miksei tässä olla voitu laittaa ikärajoitusta vaikka siihen K16 tai vastaavaan, kun paljon lässynlässympiäkin leffoja on reitattu korkeammalle? Kiitos, vastausta haluaisin.

Tottakai se on ihan yksilöllistä, että kuka suodattaa minkäkinlaista elokuvaa. Toiset pystyvät kahtomaan K18-reitattuja kauhuleffoja ala-asteikäisinä, toiset eivät ikinä. Toiset kahtovat verisiä leffoja ihan noin vaan, toisille tekee pahaa pelkästään pienemmät haavat. Mutta se ei vaikuta siihen, miten elokuvia reittaillaan. Oman järkensä mukaan niitä elokuvia katsotaan, ikäreittaukset antaa vaan suhteellisen hyvää suuntaa, tai ainakin niiden kuuluisi antaa (ellei nyt sitten sitä lakia niuhoteta ja ellei mennä sinne leffaan). Meinaan, että kuka uskoo päin honkia tehtyjä ikäreittauksia? Lol, nobody. Lollia tulee käytettyä kyllä nyt aivan liikaa.

Ja voi härrekuud, elkee kahtokke leffaa, josta ette haluu painajaisia loppuiäks. Ei ole mikään pakko. Elkee laittako liian laimeita reittauksia, mutta voi pöhlöt teitä reittaajia, elkee myöskään liian korkeita. Ei niitä kukaan usko jos ne on päin honkia laitettu. Kiitoksia ja kumarruksia. Tsiaude.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

LOL. TÄSSÄ MÄ OLEN.

Ei vitsit on muuten vetävä otsikko. Helou helou sinä, jonka pärstä on kiinni ruudussa tämän ruudun toisella puolella. Seitsemäntoistavee nuorineiti kirjoittaa tekstiä ilman minkäänlaista asiatyyliä, koska meikäläistä kyllästyttää se, miten jokapaikassa näkyy pelkkää tiettyihin raameihin laitettua tekstiä. Tai eihän se tietysti pelkkään tekstiin rajoitu, se näkyy ihan jokapuolella. Se näkyy käyttäytymismalleissa, koulutuksessa, yleisessä hyväksymisessä. JA LAEISSA. JEE,  oi tätä ilon päivää. Pistetääs pirskeet pystyyn. Mut ei tästä iloisesta ilmoituksesta tällä kertaa enempää. Viattomasti liukenen aiheesta seuraavaan, siihen lempiaiheeseeni, eli MINUUN itseeni :) kuka nyt ei itsestään tykkäis puhua. Minä ainakin tykkään.

Minä. Minä. Ah, minä. Pikkusisko aina tulee maininneeksi siitä, miten mulla on pahana tapana alkaa toistelemaan sanoja ääneen. Jään siihen koukkuun. 'Sillä oli sellanen sininen paita. Paita.. Pai-ta.. PaiTa. Pai..' ja sitten joku keskeyttää. Kokeilkaa, se on koukuttavaa. Toinen paha tapa on se, että ihkutus menee välillä yli äyräiden. Ja kun on jonkun aikaa ihkuttanut jotakin asiaa oikein täysillä, niin siihen sitten kyllä kyllästyykin nopiasti. Poikkeuksena tietysti joka ikisen poikkeuksetta rakastama Doctor Who. Kyllä, minä yleistän. Aina ja ikuisesti, enkä aio hankkiutua siitä ominaisuudesta eroon.

Blogi oli aika nopia päähänpisto. Vastustin bloggailua viimeiseen asti, koska kaikki tuntuupi bloggailevan nykyisin. Ja mainostelevan sitä jokapuolella. Ei sillä etten vieläkin vastustais bloggailua, mutta oon ristiriitainen ihminen. Woohhoo. Ja ristiriidat täydentävät toisiaan, vai mitenkä se oli. Eikä silläkään, että osaisin vielä bloggeria käyttää. Ainahan sitä kerkiää opettelemaan ja vaihtamaan näitä hirveitä värejäkin täältä, sattuu ihan silmiin kahtella tätä tekstiä tuolta esikahtelusta. Mutta joka tapauksessa, voihan kettulaisen leivänpaahtimet pikku kaffeteeriassa kun potuttaa ne ainaiset 'valokuvausblogit ihihii' ja 'mun elämä -blogit ihih ihkuu'. Niin juu, puhumattakaan 'mun kynsiblogihh'-blogeista. Tiesittekö muuten, että ihku tarkoittaa hevosen sukuelimistä löydettävää rasvapahkuraa?

Ja vaikka kuinka itsestäni puhumista rakastan, niin nyt on se pakko lopettaa. Voi hitsi, käy ihan sääliksi kaikkia teitä nollaapisteyhtä lukijaa, jotka tätä tekstiä selaatte läpi sitä pahoin feispalmaillen, kun on niin älyttömän epäsiistiä tekstiä. Muttakun mua väsyttää. Ei jaksa keskittyä. Saa nähdä mitä täst tulee ja kuinka hirveetä ulostetta saan aikaiseksi, mutta senhän näkee sitten. Eletään tässä päivässä, carpe dentum ja tartu hampaaseen. Tittidii ja trii trii ja titityy vielä päälle, moiksista moi :))